sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006



Danny Boyle : 28 days later (2003)

1 Comments:

Blogger rajatonvimma said...

Elokuvista:
David Lynchin isoäiti jäi mieleen kummittelemaan. Hienosti leijaileva lapsen pelkoa epärationaalisen sadunomaisesti ilmentävä kuvaus pelosta, ensirakkauden löytämisestä ja sen menettämisestä. Kuinka usein isovanhemmista kasvaakaan sadunhohtoisia turvapaikkoja ja -satamia lapsille - turvaa, rauhaa ja rakkautta hohtavia vanhuksia, "epä"ihmisiä. Isovanhemmat kasvavat vanhemmuuden kiinteiden tunnesuhteiden (viha/rakkaus) ulkopuolelle ja ovat jotakin vättämättömän isän/äidinmurhan ulkopuolella olevia kullattuja pyhimyksiä. Niinpä niin - isoäiti on hieno kertomus lapsen oman turvasataman löytämisestä ja äidin ulkopuolisesta ensirakkaudesta ja sen kivuliaasta menettämisestä. Kuitenkin mummouden maailma jää leijumaan ikuisiksi ajoiksi kasvavan lapsen mieleen kullattuna satumaana. Eläköön mummot!

ps. Harmi ettei Solaris pelannut. Siinä olisi ollut perusinhimillisyyttä ja elämän toivoa sunnuntaille...

1:14 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home